ELGWIR ARABIANS

HEVOSET       KASVATUS       ESITTELY       AJANKOHTAISTA

Virtuaalihevonen - A sim game horse

© Joanna Jonientz

ROTU & SUKUPUOLI	Egyptinarabi, ori
VÄRI & SÄKÄ	Rautias (ee/AA), 148 cm
SYNTYMÄAIKA	20.07.2008 (CAS8) -> 3v 23.03.2009*
REKISTERINUMERO	VH05-003-0777
OMISTAJA	Éowyn (VRL-00101)
KASVATTAJA	Éowyn (VRL-00101)
PAINOTUS	Esteratsastus
KOULUTUSTASO	Ko: HeB, Re: 130 cm, Ke: Helppo
MENESTYS	AHAC Legion of Supreme Honor, 51 ERJ-sijoitusta
KILPAILUTULOKSET

*CAS: 12vko=1v

Komea orivarsa syntyi yhdistelmästä Shakeel-Hadaya Jewel. Nimittäin Elgwir Shaman. Isä Shakeel oli tehnyt hienon laukkauran ja sen päälle vielä kilpaillut esteradoilla 100-110cm -tasolla napsien sijoituksia. Ennen esteuraa se oli ruunattu hankalan luonteensa takia... Rohkea se oli kuin mikä, mutta ego sillä oli aivan liian suuri ja vaikka ori itse pikkuinen olikin, turvallisuussyistä päätimme leikata siltä pallit pois. Jälkeläisiä se kuitenkin jättää peräti neljä. Emä Hadaya Jewel oli myös lahjakas hyppääjä ja ponikokoinen tamma kilpaili 110cm -radoilla asti. Olisi se mennyt varmasti isompaakin - se kun olisi hypännyt vaikka taloja jos olisi pyydetty ja siinähän olisi käynyt huonosti...

Varsana
Manustakin tulee estehevonen. Ainakin toivottavasti. Sukunsa puolesta sillä pitäisi olla siihen kykyjä - tai luonnetta ainakin. Pikkuori ei pelkää mitään. Ori taitaa muistuttaa ihmisiäkin aika paljon - ainakin jos ottaa huomioon sen, että se tuntuu viettävän enemmän aikaa kahdella, kuin neljällä jalalla. Tasapainoa siltä ei siis ainakaan puutu. Eikä kyllä itsepäisyyttäkään - tämä ei tunnu kielloista ottavan opikseen. Kuitenkin se osaa olla niin hellyttävä ja rakastettava. Ei tästä voi olla pitämättä.

Muut varsat karttavat Manua. Se on liian raju. Tai ainakin kiltti ja rauhallinen Asma on sitä mieltä, eikä Tomikaan aina jaksa innostua Manun jutuista. Äitikin kyllästyy aina välillä - ja sitten on poika vähän aikaa ihan kiltisti. Jos muut eivät saa sitä kuriin, niin kyllä ainakin Shali saa, sille pikku-Manu ei kyllä uskalla uhitella. Kyllä Shali on pomo. Manu tuntuu kuitenkin ihailevan vanhaa oria ja leikkisi sen kanssa niin mielellään, Shali vaan ei ole niin innostunut Manusta. Kyllähän ne joskus jotain riehuvat yhdessä. Ja silloin Manu saa varoa, Shalille ei nimittäin kuka tahansa pärjää.

Vuotiaana
Sitten olikin edessä vieroitus - olihan Manu jo melkein vuoden. Hyvinhän se sujui, Manu ei koskaan ollut äidin pikku poika ja pärjäsi hyvin ilman äitiä. Tomin kanssa sitä yritettiin tarhata, mutta Tomi tulikin paremmin toimeen Tillin kanssa ja sai jäädä vanhan oriin seuraksi. Manulle piti keksiä jotain ja lopulta koitettiin jos se pärjäisi isänsä kanssa. Ihme kyllä, nämä kaksi tulivat hyvin toimeen. Niin paljon luonnetta molemmilla, ja molemmista kahdella jalalla seisominen on niin mukavaa. Ja Sakulle Manu ei pärjännyt, vaan Saku kyllä näytti pikkuiselle kuka määrä. Teinithän eivät Sakua pompottele, vaikka Saku ruuna onkin.

1-3 -vuotiaana
Kyllä Manusta hyvä esteponi tulee. Vai olisikohan sen laji kenttä? Tarhaan laitettuja puunrunkoja se hyppii mielellään ja yllätimmepä sen kerran kukkapenkistä tulppaaneja popsimasta - ori oli tullut aidasta yli. Korotettiin aitaa ja se pysyi siellä kiltisti jonkin aikaa, kunnes yhtenä päivänä olivat isä ja poika molemmat lähteneet yhdessä lenkille. Juoksentelivat ympäri metsää, kunnes lopulta Manu hyppäsi tammojen laitumelle. Siellä tuli kuitenkin Shali vastaan ja ajoi nuorukaisen pois. Lopulta saatiin karkulaiset kiinni ja aitaa korotettiin taas. Nyt eivät herrat ole tulleet enää ulos, sen verran korkeaksi aita laitettiin. Vahvakin se aita on, etteivät pojat keksi tulla sieltä läpi. Mutta kukaan tuskin yllättyisi jos pojat olisivat jonain päivänä kaivautuneet aidan alitse - näistähän ei ikinä tiedä.

3-4 -vuotiaana
Kenttä voisi olla Manun laji, jos se vain menisi koulua. Tämä kun valitettavasti ei jaksaisi keskittyä koulukiemuroihin sitten millään. Koulutus on sujunut tämän kanssa nopeasti - ori on älykäs ja tajuaa pian mitä siltä pyydetään. Kilpailuissa aloitetaan varmasti esteistä - koulua menemme ehkä joskus kun ori on vanha ja kokenut ja rauhoittunut - jos niin ikinä käy. Tällä olisi nimittäin kenttäratsastukseen lahjoja. Katsotaan ja koitetaan. Sen verran vauhtia ja energiaa tuntuu olevan, että ainakin lyhyitä matkaratsastuskilpailuita koitetaan joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ja vanhempana
Kyllä se vähän iän myötä rauhoittui, mutta kouluratsastus tämän kanssa ei koskaan tule olemaan helppoa. Esteillä ori taas loistaa, se hyppäisi mitä vaan. Ensimmäiset kilpailutkin sujuivat ihan hyvin, lämmittelyssä vaan sai ensin taistella pojan kanssa että se pysyi jotenkuten halinnassa. Hyvä kun ei joku tullut sen käytöksestä sanomaan kun ori vain pomppi kahdella jalalla ja riehui... Radalla se kuitenkin toimi oikein hyvin ja siitä kyllä näki miten paljon se nautti hyppäämisestä!

Kilpailuissa ei kuitenkaan kaikki mene aina aivan nappiin, joskus Manu innostuu rynnimään radalla liikaa ja sitten tulevat puomit alas. Kovaahan tämä menee aina, sille ei mahda mitään, mutta vauhtia on pakko rajoittaa jos sen haluaa saada esteiden yli ilman että puomit kolisevat. Siinä on sitten haastetta. Kieltäähän tämä ori ei edes osaa, siellä saa selässä olla kuka tahansa ja se hyppää kyllä jos sen saa esteelle. Välillä ongelmana on kuitenkin ollut se, että kovassa vauhdissa eivät käännökset ole sujuneet. Hylkyjä tämän kanssa on siis myöskin kertynyt paljon, kun se on vain kaahottanut hirveätä kyytiä radalla ja ratsastaja on onnettomana roikkunut selässä ja yrittänyt epätoivoisesti ohjata sitä esteelle - huonolla menestyksellä.

Ja kyllä niissä koulukilpailuissakin käytiin. Ensimmäisellä kerralla yritin tulla radalle ravissa, mutta ori joko kaahasi laukkaa tai sitten rupesi keulimaan kun sitä pidätti. Jotain sivuttaislaukkaravipomppimista pääsimme sitten jonkin matkaa, kunnes otteeni herpaantui sekunnin murto-osaksi ja silloin ori hyppäsi radalta ulos. Seuraavat radat muistuttivat ensimmäistä kertaa, mutta pääsimme kuitenkin aina pidemmälle radalla, ja pikkuhiljaa mukaan sai ihan kunnon ravipätkiäkin. Tarpeeksi usean kouluratatoiston jälkeen saimme jopa radan ratsastettua loppuun asti, mutta hyvää tulosta tämän kanssa tuskin voi odottaa...

Manu kilpaili koko elämänsä todella aktiivisesti, hypäten vielä 20-vuotiaanakin 130cm -ratoja. Jalostukseen tätä käytettiin siis hieman vähemmän aktiivisen kilpauran takia. Emme tarjonneet sitä oikeastaan ulkopuolisille tammoille, osittain myös sen vaikean luonteen takia. Manusta jäikin seitsemän varsaa, joista me omistamme viisi. Vain yksi Manun varsoista on syntynyt tallimme ulkopuolisesta tammasta. Manu on kuitenkin jättänyt todella vahvan jäljen tallimme hevosiin; meillä on siitä arabivarsoja, ponivarsoja ja yksi puoliverivarsakin. Sen jälkeläiset ovat onneksi olleet hieman helpompia luonteeltaan, mutta ovat perineet isänsä kapasiteettia ja kisamenestystä on tullut mukavasti.

isä: SHAKEEL SEA, rn, 149 cm	ii: SHAKIR SEA, rn, 150 cm	iii: SAMI SEA, m, 147 cm
		iie: SHAZI SEA, prn, 150 cm
	ie: ZUBAIDA SEA, rtkm, 143 cm	iei: ZIYAD SEA, mkm, 144 cm
		iee: SAMIRA SRA, rt, 143 cm
emä: HADAYA JEWEL SEA, rt, 146 cm	ei: ALAA EL DIN SEA, m, 148 cm	eii: NAZEER SEA, rnkm, 149 cm
		eie: MAGIDAA SEA, m, 147 cm
	ee: NILE JEWEL SEA, rt, 145 cm	eei: MANSOUR SEA, rt, 150 cm
		eee: QUEEN OF THE NILE SEA, rt, 146 cm

Manun isä Shakeel oli ruunikko egyptinarabi, joka tuli meille nuorena oriina ja kilpaili laukoissa kohtalaisella menestyksellä. Ori oli aina hankala käsitellä ja se päätettiin laukkauran jälkeen ruunata. Ruunana Shakeel kilpaili pitkään rataesteillä ja keräsi sijoituksia ERJ:n alaisissa avoimissa sekä porrastetuissa kilpailuissa. Shakeel myös menestyi upeasti näyttelyissä saavuttaen Champion Ruuna - arvonimen ja kaiken lisäksi ori saavutti myös hienon AHAC Legion of Masters -arvonimen.

Shakeelin isä Shakir oli upea punaruunikko egyptiläinen arabiori. Shakir vietti koko ikänsä jalostusorina Saudi Arabiassa. Se oli tunnettu upeasta lennokkaasta ravistaan ja muutenkin hienosta ulkonäöstään. Komea ori niittikin menestystä näyttelyissä, keräten useita hyviä tuloksia arvokilpailuissa. Oriin jälkeläiset pärjäsivät nekin hyvin näyttelyissä ja Shakir olikin todella suosittu jalostusori varsinkin Lähi-Idän alueella.

Shakirin isä Sami oli hieno musta egyptinarabi, joka kilpaili nuorena laukkaratsastuksessa ja saavuttikin joitain voittoja ja lukuisia sijoituksia. Oria käytettiin jalostuksessa vain vähän, joten se on sukutauluissa harvinaisempi nimi.

Shakirin emä Shazi oli ruunikko egyptiläinen tamma, joka asui kasvattajallaan Saudi Arabiassa koko elämänsä. Tammaa käytettiin lähinnä siitoshevosena ja se jättikin useita jälkeläisiä, joista muutama menestyi erinomaisesti näyttelyissä. Tamma itse pärjäsi myös kohtalaisesti näyttelykehässä, saavuttaen useita Top Ten -sijoja.

Shakeelin emä Zubaida tunnettiin tulisesta luonteestaan. Kimo tamma oli todella kiintynyt omaan hoitajaansa, mutta muilla ihmisillä oli todella paljon ongelmia sen käsittelyssä. Tamma kilpaili nuorena laukkaradoilla, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Tamma saattoi voittaa lähdön ja olla seuraavissa kilpailuissa viimeisenä. Egyptissä koko ikänsä asunut tamma jätti hankalan luonteensa takia vain kaksi jälkeläistä, joista toinen kuoli varsana. Shakeel on näinollen sen ainut elossa oleva jälkeläinen.

Zubaidan isä Ziyad kilpaili nuorena hyvällä menestyksellä laukkaratsastuksessa. Ori saavutti useita arvokkaita voittoja ja tienasti omistajilleen suuret summat rahaa. Se siirtyi menestyksekkään uransa jälkeen siitoskäyttöön ja kerkesi astua kahtena kautena tammoja. Ori kuoli harmillisesti ähkyyn vain kahdeksan vuoden iässä.

Zubaidan emä Samira oli rautias siitostamma, joka menestyi myös näyttelyissä upeasti. Tamma voitti nuorempana arabien maailmanmestaruuden useana vuonna ja sen jälkeläiset olivat todella kysyttyjä. Samiralla ei koskaan ratsastettu ja se jätti yhteensä yli kymmenen varsaa. Samira löytyy myös ensimmäisen egyptiläisen oriimme Ashhalin sukutaulusta.

Manun emä Hadaya Jewel oli pikkuinen egyptiläinen tamma, joka kilpaili este- ja kenttäratsastuksessa. Tamma oli todella rohkea ja lahjakas hyppääjä, mutta sitä käytettiin enemmän siitos- kuin kilpahevosena. Tamma jättikin muutamia hyviä jälkeläisiä, joista mainittakoon Elgwir Hainriel (KTK III). Hadaya oli myös kaunis ja hyvärakenteinen ja se palkittiinkin III-palkinnolla arabikantakirjassa. Tämän lisäksi se saavutti myös AHAC Legion of Honor -arvonimen.

Hadaya Jewelin isä Alaa El Din oli upea musta ori, joka tuli tunnetuksi hienoista jälkeläisistään. Ori vietti koko ikänsä Egyptiläisessä arabisiittolassa eikä se koskaan käynyt kilpailuissa tai näyttelyissä. Oria käytettiin aluksi vain siittolan omille tammoille, mutta sen ensimmäiset jälkeläiset olivat niin hienoja, että pian se alkoi saada myös ulkopuolisia tammoja astuttavaksi. Alaa El Din löytyykin nykyään usean näyttelyissä menestyvän arabialaisen sukutaulusta.

Alaa El Dinin isä Nazeer oli hieno kimo ori, joka kilpaili Egyptissä matkaratsastuksessa. Se voitti lähes kaikki starttinsa ja oli erittäin arvostettu matkaratsastuspiireissä. Oriille olisi riittänyt kysyntää myös jalostuksen osalta, mutta sen omistajat käyttivät sitä vain tarkoin valituille tammoille.

Alaa El Dinin emä Magidaa oli tulinen ja pikkuinen musta tamma, joka keräsi huomiota upean ulkonäkönsä takia. Se starttasi muutaman kerran laukoissa 3-vuotiaana ja voitti kaikki lähtönsä. Se siirtyi kuitenkin siitoskäyttöön aikaisin, koska sen varsoille oli kovasti kysyntää.

Hadaya Jewelin emä Nile Jewel asui koko ikänsä Egyptian Jewels Studissa Egyptissä. Tamma jätti nuorempana pari varsaa, jonka jälkeen se kilpaili pitkään matkaratsastuksessa. Tamma saavutti useita hyviä tuloksia ja oli jopa varalla Egyptin matkaratsastuksen MM-joukkueeseen.

Nile Jewelin isä Mansour kilpaili nuorena laukkaratsastuksessa ja ori saavuttikin kohtalaista menestystä. Se ei ollut ulkonäöltään kovin kaunis, eikä se ollut kovin suosittu jalostuksessa. Ori jättikin hyvin vähän jälkeläisiä.

Nile Jewelin emä Queen of the Nile kilpaili matkaratsastuksessa kohtalaisella menestyksellä. Se jätti myös kaksi varsaa, mutta kuoli itse toisen varsansa syntyessä.

VUOSI	SUKUPUOLI	NIMI	EMÄ
CAS12	tamma	Elgwir Asmara	Asma Bint Moniet É
CAS12	ori	Elgwir Shalabam	Miss Monroe É
CAS15	tamma	Elgwir Romel	Elgwir Romantikk
CAS15	tamma	Samahat al Qismat	GR's Sequela
CAS19	ori	Elgwir Sadist	Elgwir Romantikk
CAS21	tamma	Elgwir Savannah	Miss Monroe É
CAS23	ori	Elgwir Shadowplay	Elgwir Poisonniaa

Kuulumisia 19.02.2013 - CAS28
Nyt alkaa olla Manun kisaamiset kisattu. Se täyttää tänä vuonna jo 20 vuotta ja sijoituksia on kertynyt se 50 ERJ:n alaisista kilpailuista. Tämän lisäksi sillä on kasassa myös kiitettävästi sijoituksia kenttäkilpailuista ja muista estekisoista, unohtamatta tietenkään AHAC -tuloksia. Menestystä on siis tullut ja vaikka ori vielä hyvässä kunnossa onkin, on aika pikkuhiljaa päästää se eläkkeelle. Mahdollisesti se voisi vielä jonkun tamman astua, mutta enimmäkseen sille on tiedossa maastoilua ja rentoa ratsastelua. Joissain näyttelyissä voisimme ehkä käydä vielä myöskin. Laatuarvosteluihin olisi tarkoitus vielä tässä pyrkiä, YLA olisi pian edessä ja myös ERJ laatuarvostelu kunhan jälkeläisillä on tarvittavat tulokset kasassa.

Estevalmennus Kilva JK:ssa 30.04.2012 - CAS24
Manu katseli minua tyynen rauhallisena kun avasin sen karsinan oven. Ja rauhallisena se pysyi, kun otin sen käytävälle hoidettavaksi. Ori seisoi kiltisti paikallaan koko harjauksen ajan. Rupesin jo kuvittelemaan että se on sairas, kunnes se muisti normaalin käytöksensä kuljetussuojia laittaessani. Hyöriminen ja pyöriminen alkoi saman tien... Ori juoksi innoissaan koppiin, mutta ei siellä ollessaan tietenkään ollut rauhallinen... Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille valmennuspaikalle. Uuteen paikkaan saapuessaan Manun pitää aina esittää ja sama normaali show alkoi taas. Varsinkin valmennuksessa mukana olevalle tammalle oli ehdottomasti hirnuttava ja esitettävä showravia.

Lämmittelyn jälkeen keskittyminen parani hieman, varsinkin kun Manu tajusi että tarkoitus olisi hypätä esteitä. Esteet ovat nimittäin tammoja kiinnostavampia ja mielenkiinto siirtyi siis niihin. Ensimmäiset hypyt olivat sitä tuttua Manua: kaahasimme hirveällä vauhdilla pikkuristikoille ja Manu teki hirmuloikkia niiden yli. Teimme pitkään töitä pienillä esteillä ja puomeilla ja aloin lopulta saada hieman kontrollia hevoseeni. Yleensä Manu paranee isommilla esteillä, mutta tänään se alkoi jostain syystä käymään ylikierroksilla ja kuumuessaan liikaa se myös ottaa puomeja alas. Puomit lentelivät ympäriinsä kun tulimme esteille liian kovaa ja lähdimme hyppyihin liian kaukaa. Useiden toistojen jälkeen sain vihdoin hevoseni hallintaan ja viimeiset tehtävät onnistuivatkin ihan mallikkaasti.

Valmentaja Jonna K.:n kommentti:
Ensivaikutelmani ratsukosta on melkoinen sekametelisoppa. Melko energisen "suhaajan" selässä Éowyn näytti yllättävän määrätietoiselta, vaikka kontrollia oriin oli selkeästi vaikea tavoittaa. Tärkeintä Manun kanssa työskennellessä on ehdottomasti toistoa toiston perään kunnes ori on saanut kulutettua ylimääräistä energiaa ja intoa pois ja alkaa pehmetä ratsastajan avuille enemmän. Myös volttien ja muiden pikkuliikkeiden toisto helpottaa. Päättäväisyydellä ja pitkäjänteisyydellä hevonen kuin hevonen taipuu kyllä kohtuullisessa ajassa ratsastajan tahtoon. Éowyn käytti hienosti käsituntuman lisäksi myös pohjeapuja hyödykseen ja istuntakin oli pääasiassa erinomainen. Hyppyjen aikana hevosen myötäämisestä sain hieman muistuttaa. Monikkoesteillä parin työskentely on selvästi yksikköesteitä rauhallisempaa, varsinkin kun esteiden välissä ei juuri vauhtia ehdi ottaa ja ponnistus on isommassa osassa. Merkkasin yksikköesteillä ponnistuspaikkaa puomilla muutamaan otteeseen ja lopputunnista se löytyikin hyvin jo ilman puomiakin, niin yksiköissä kuin monikoissakin. Melkoisen energiapommin olet itsellesi hankkinut! Tämän oriin kanssa riittää työtä vielä pitkään, mutta esteille sillä kyllä löytyy hyvin potentiaalia. Jatkuvalla harjoittelulla yhteistyönne alkaa varmasti luistaa kun vain jaksaa painaa.

Estevalmennus 22.06.2010 - CAS16
Kirjoittanut valmentaja Melissa
Heti alkukäyntien aikana ruskea arabiori pomppi minne sattuu. Sinulla ei varmasti ollut helppoa sen selässä mutta hienosti pidit Manun jonkinlaisessa kurissa. Verryttelyn aikana Manu ehti jo rauhoittua ja liikuitte molemmat kauniisti eteenpäin. Pystytin kentälle erikoisempia esteitä; muurin, sateenkaariesteen, laineen sekä vesimaton. Manu haisteli niitä hetken ja tuhahteli sitten, selkeästi erikoisen näköiset esteet eivät oria hetkauttaneet. Korkeutta esteillä oli 70-100cm. Pyysin sinua nostamaan laukan Manun kanssa ja nostitkin heti hyvä tempoisen ja menevän laukan. Ori heitteli paljon päätään ja halusi jo hyppäämään, sinulla oli selkeästi ongelmia pidätellä oria. Neuvoin sinua tekemään kokoajan puolipidätteitä jotta Manu olisi paremmin kuulolla. Annoin luvan hypätä esteet ja Manu pinkaisi heti eteenpäin. Lähestyitte toivottoman kovaa esteille, mutta Manu hyppäsi kauniisti ja sinä vähän roikuit vain perässä. Kerroin sinun vain istuvan turistina ja neuvoin sinua myötäämään hypyssä enemmän. Seuraavalla kerralla korjasit virheesi ja hyppynne menivät todella upeasti. Korotin esteitä 100- 120cm ja pyysin teitä hyppäämään ne uudelleen. Manun ponnu on uskomaton ja se hyppäsi nuokin esteet ilmavaralla. Sinun istuntasi oli paljon parempi kuin alkutunnista, vau! Jäähdytellessäsi oria kehuin ja ylistin teitä, oli ollut ilo valmentaa noin hyvää paria!

Estevalmennus Grånholmissa 03.06.2010 - CAS16
Kirjoittanut valmentaja Erin Braydenir
Alkuverryttely oli melkoista tanssia ja pomppimista. Ori tuntui olevan menossa joka suuntaan yhtä aikaa, ja sinulla taisikin olla aika kova työ hevosen pitelemisessä.Tee kotiharjoittelussa loputtoman paljon siirtymisiä. Vaikka tuntuu että hevonen niistä vähän hermostuu, ovat siirtymiset juuri ne mitkä parantavat hevosen kuuliaisuutta ja ratsastettavuutta. Käytä myös rohkeasti pohkeita, jottei ratsastus mene vain ohjalla jarruttamalla ja vastaan vetämällä. Jumppasarja meni hyvin vauhdikkaasti, ori oli ehkä vähän turhankin itsevarma ja rynnisti esteelle. Nopeat ja tarkat etujalat kuitenkin välttivät pudotuksen, mutta silti istu itse syvällä satulassa, pidä vähän vastaan ohjasta ponnistukseen asti. Kun joka kerta ratsastat itse rauhassa esteelle, alkaa hevosesikin rauhoittua eikä ryntää niin kovasti esteelle. Kakkostehtävä joka oli kolme pystyä kolmen askeleen välein (voltit ennen jokaista hyppyä) sujui jo hiukan rauhallisemmin. Ensimmäisellä kerralla ori rynnisti taas, mutta toisella yrityksellä voltit tekivät tehtävänsä ja Shaman teki tasaisemman ja rauhallisemman suorituksen. Kun kolmoissarjalla olit saanut orin tuntumalla ja rennoksi, ei kiemurauralla hypättäessä ollut minkäänmoisia ongelmia. Hevonen taipui kauniisti kaarteissa ja otti rauhallisia, tyylikkäitä hyppyjä.

Kuulumisia 23.05.2010 - CAS16
Manu debytoi upeasti 130cm-tasolla! Elgwirissä järjestettiin muutaman päivän välein kolmet estekilpailut ja tarkoituksenani oli jokaisessa kilpailla tosissaan Manun kanssa 120cm-aikaluokassa. Päätin sitten ensimmäisissä kilpailuissa mennä sillä myös 130cm-luokan, ori hyppäsi nimittäin todella hyvin, ottaen vain yhden harmillisen pudotuksen 120cm-tasolla. 130cm-luokka oli todellinen yllätys, ori pysyi käsissä ja hyppäsi esteen toisensa jälkeen puhtaasti ja oli lopulta ainoa hevonen joka hyppäsi radan virhepisteittä! Seuraavissa kilpailuissa olivat taas samat luokat vuorossa ja tälläkin kertaa se otti puomin alas 120cm-luokassa, mutta 130cm-luokka ei ollut mikään ongelma! Uusinnassa oli mukana kolme ratsukkoa ja Manu sijoittui toiseksi ottaen yhden puomin alas. Kolmannella kerralla 120cm-luokka meni aivan pilalle; Manu meni hirveän kovaa ja pudotti melkein kaikki esteet. Jatkoin kuitenkin 130cm-luokkaan jossa se pysyi paljon paremmin käsissä ja hyppäsi taas kerran puhtaasi! Tällä kertaa uusinnassa oli meidän lisäksemme vain yksi ratsukko ja Manu otti puhtaan radan ja hyvän ajan, joten voitto oli meidän.

Kuulumisia 23.04.2010 - CAS15
Viime vuoden puolella kävimme muutaman 100 cm -radan hyppäämässä ja nyt oli sitten aika mennä taas kilpailuihin, tällä kertaa korkeampiin luokkiin. Orin ensimmäinen startti oli 100 cm -luokka pikkukisoissa joissa meille tuli virhepisteitä kun en saanut oria käännettyä yhdelle esteistä. Se hyppäsi kuitenkin loistavasti ja seuraavissa kilpailuissa Virtuaalitalli Hiprakassa ilmoittauduimme sitten 110 cm ja 120 cm -luokkiin. Manu hyppää isoja aina paremmin, pienillä radoilla se painelee järkyttävää vauhtia ja sitten käännökset koituvat ongelmaksi. Hiprakan 110 cm -luokassa hallittavuus oli jo selvästi edellisiä kilpailuita parempi ja sain kaikki esteet hypättyä. Harmillisesti yksi puomi kuitenkin putosi. Lopputulos oli 11/31. 120 cm -luokassa tulikin sitten nappisuoritus; puhdas perusrata ja vielä päälle puhdas uusintarata kovalla ajalla oikeuttivat meidät ensimmäiseen sijaan. Kyllä oli ratsastaja kyynelissä sen radan jälkeen ja palkintojenjaossa oltiinkin sitten yhtä hymyä, kunnes Manu päätti muistuttaa minua hankaluudestaan ja rupesi keulimaan ja riehumaan. Kunniakierroksella painelimme pari ylimääräistä kierrosta kun hidastamisen suhteen olimme hieman eri mieltä... Manu on kuitenkin tehnyt loistavan avauksen 7-vuotiskaudelleen ja toivon että se jatkaa samaa rataa!

Kuulumisia 15.12.2009 - CAS14
Manu pääsi vihdoinkin ensimmäisiin estekilpailuihinsa. Kun kerta oltiin ensimmäistä kertaa oman tallin ulkopuolella, niin ori kävi selvästi ylikierroksilla ja siinä oli pitelemistä. Lämmittelyluokka 90 cm menikin sitten sen mukaisesti ja ori toi alas ainakin joka toisen puomin. Toinen luokka, 100 cm, menikin sitten loistavasti; puomit pysyivät ylhäällä ja aika ei ollut huono, vaikka otinkin kaikki pitkät tiet (se meni niin kovaa etten saanut sitä kääntymään nopeasti...). Tuloksena oli sija 22, ja osallistujia luokassa oli päälle 200, joten ihan hyvä tulos se oli.

Kuulumisia 30.08.2008 - CAS9
Voiko yksi pieni varsa tosiaan lumota minut niin täysin? Manu sen on ainakin tehnyt. Ihastuin oriin heti kun sen näin ja pidän siitä sitä enemmän, mitä enemmän siihen tutustun. Manu on hankala ja Manu on itsepäinen - mutta se on kuitenkin todella viehättävä ja ihmeellinen. Mieheni Ralph oli sitä mieltä, että kun Manu täyttää vuoden, se ruunataan. Siitä kun olisi pitänyt tulla siskontyttärelleni Aleeshalle esteponi. Minä kuitenkin vastustin asiaa suuresti, päätin nimittäin, että Manusta tulee minun ratsuni. Ralph ei tietenkään voinut mitenkään ymmärtää, että miksi tahdon Manusta itselleni kilpahevosen. Ponikokoinen arabi kun tuskin tulee kauhean korkeita esteitä koskaan hyppäämään ja minulla olisi tietysti mahdollisuus saada paljon parempikin hyppääjä. Mutta minä haluan Manun. Tiedän, että siitä tulee loistava hevonen, ja vaikkei tulisikaan tahdon sen silti. Ja tahdon sen pysyvän oriina. Ralphin oli pakko antaa periksi, kun minä niin itsepäisesti pysyin kannassani. Hyvä niin, Manusta tulee vielä menestys.